Sanakirjoitus:
Arvoisa oikeus! Viimeiset puoli vuotta ovat olleet vaikeaa aikaa, mutta olen iloinen siitä, etten ollut yksin näissä koettelemuksissa. Haluan kiittää lämpimästi puolustajaani Nikolai Sergejevitšia, joka teki paljon puolestani. Heti alusta, pidätykseni jälkeen, hän puolusti oikeuksiani: en joutunut olemaan koko tätä aikaa tutkintavankeudessa. Hän puolusti rohkeasti ja ammattitaitoisesti oikeudessa, opasti oikealla hetkellä, mitä tulisi sanoa tai tehdä.
Sydämellinen kiitos rakkaalle vaimolleni Olesjalle, joka on aina ollut ja tulee olemaan uskollinen ystäväni ja tukeni. Kiitos myös rakkaalle äidilleni, joka saapui jokaiseen istuntoon ja ennen kaikkea auttoi minua kehittämään kiinnostuksen hengellisyyteen. Kiitos myös kaikille uskollisille ystäville, jotka tukivat minua läsnäolollaan kuluneiden kuukausien ajan. Olen ylpeä siitä, että olen ympäröity niin rakastavilla ja lojaaleilla ihmisillä. Ja tietysti, kaikki kiitos Kaikkivaltaisen Jumalan Jehovan, joka antoi ylenpalttista voimaa, tukea, johdatusta, rauhaa ja iloa.
Tarkastellessani tapausaineistoa ja lukiessani syytettä, ymmärrän, että ainoa syy, miksi minua tuomitaan, on se, että olen uskova ihminen. Kyllä, uskon Jumalaan, kutsun häntä nimeltä ja pyrin toimimaan sopusoinnussa sen kanssa, mitä hän on kertonut Pyhän Kirjan – Raamatun – kautta. Mutta onko tässä jotain pahaa, onko tämä rikos?
1990-luvulla olin tavallinen teini, joka tutki maailmaa; kävin koulua, osallistuin erilaisiin kerhoihin ja urheilulajeihin. Iän myötä muuttui myös toiveeni: aloin tupakoida, juoda ystävien kanssa ja vietimme aikaa diskoissa. Vanhetessani huomasin kuinka viihteestä tuli vaarallisempaa. Jotkut ystävistäni alkoivat käyttää huumeita, ja osa menehtyi yliannostukseen; toiset sairastuivat sukupuolitauteihin. Aloin pohtia elämää, ja tuolloin kuulin että Raamattu on kirja, joka tarjoaa hyödyllistä ja järkevää ohjausta elämään, ja päätin tutkia sitä.
Uskoni Jumalaan ei syntynyt tyhjästä. Se ei ole hyväuskoisuutta eikä …