Jean-Marie Delarue: "Käytännössä tämä tarkoittaa, että taistelu ei ole ääriliikkeitä vastaan, vaan itse uskontoa vastaan"

"Jehovan todistajat Ranskassa ovat kansalaisia siinä missä kaikki muutkin. Ei ole mitään syytä ajatella toisin. Jotkut heidän uskomuksistaan ovat ainutlaatuisia heille. Mutta nämä uskomukset eivät ole ristiriidassa Ranskan tasavallan arvojen kanssa eivätkä ole ristiriidassa muiden Ranskassa olevien uskontojen opetusten kanssa. Haluaisin korostaa, että Ranska on aina ollut monitunnustuksellinen maa, ja vielä enemmän tänään. Olemme maallinen valtio, eikä ulkomaiden ole aina helppo ymmärtää tätä. Toisin sanoen lähdemme siitä, että jokainen voi vapaasti uskoa mitä haluaa, eikä valtio puutu uskonnollisiin asioihin. Siksi voimme elää rauhanomaisesti rinnakkain. Hallitus ei pakota ideologiaansa, eivätkä uskonnot puolestaan hallitse toisiaan. Siksi uskon ja toivon, että Jehovan todistajat voivat harjoittaa uskoaan hyväksyttävällä tavalla häiritsemättä yleistä järjestystä. Mutta toistaiseksi heitä ei ole koskaan nähty tällaisissa rikkomuksissa.

Mielestäni demokraattisen yhteiskunnan olisi määriteltävä selvästi, mitä yleisen järjestyksen ja yhteisen edun vahingoittaminen tarkoittaa. Demokraattinen maa voi syyttää ja tuomita jonkun selkein sanoin. Ääriliikkeet ovat hämärä käsite. Jokainen meistä on aina "ekstremisti" jollekin. Ranskassa on poliittista monimuotoisuutta, ja näkemykset voivat vaihdella äärivasemmistosta äärioikeistoon. Tarkoittaako tämä, että vastakkaisia näkemyksiä edustavat ihmiset ovat ääriaineksia, jotka rikkovat yleistä järjestystä? Ehdottomasti ei. Yleistä järjestystä rikkoo joku, joka aiheuttaa vahinkoa omaisuudelle tai ihmisille esimerkiksi julkisilla paikoilla. Me kaikki tiedämme, miltä se näyttää. "Ääriliikkeen" käsitteessä ei kuitenkaan ole mielestäni mitään järkeä, jos siihen ei sisälly erityisiä toimia, jotka voidaan luokitella ääriliikkeiksi. Tästä syystä, jos he yrittävät saattaa Jehovan todistajat tämän lain alaisuuteen, "ekstremismin" käsitettä ei voida soveltaa tässä tapauksessa.

Ehkä ääriliikkeitä koskeva laki on tapa välittää uskonnollisille ryhmille, olivatpa he Jehovan todistajia tai joku muu, että heidän on noudatettava tätä lakia selventämättä käsitteitä ja selvennyksiä. Tässä tapauksessa käytännössä tämä tarkoittaa, että taistelu ei ole ääriliikkeitä vastaan, vaan itse uskontoa vastaan. Näin ollen kansainvälisten ihmisoikeusvälineiden – kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen – taustalla olevaa periaatetta loukataan. Molemmissa asiakirjoissa on artikla, jossa määritellään selkeästi omantunnon- ja uskonnonvapaus. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan omantunnon- ja uskonnonvapaus on ehdoton. Euroopan ihmisoikeussopimuksessa todetaan, että tätä vapautta voidaan rajoittaa, jos yleiseen järjestykseen vaikutetaan. Venäläisen tuomarin tulisi ottaa huomioon, että jos yleisen järjestyksen rikkomista ei ole todistettu, Jehovan todistajia vainotaan täysin eri syistä - heitä vainotaan uskontona. Tässä tapauksessa jätämme huomiotta tärkeimmissä kansainvälisissä oikeuksissa vahvistetun perusvapauden. Haluaisin teidän suostuttelevan korkeimman oikeuden, jonka on tehtävä päätös asiasta, punnitsemaan huolellisesti kahta ehtoa: toisaalta yleisen järjestyksen loukkaamista ja toisaalta uskonnonvapautta on perusoikeus, jota ei voida ottaa pois ilman vakavia seurauksia.

Jean-Marie Delarue, Ranskan korkeimman hallinto-oikeuden jäsen, Ranskan sisäministeriön entinen kansalaisvapauksien johtaja.