63-vuotias uskovainen Vladimir Maladyka vapautui Tambovin alueen vankilasta

28. heinäkuuta 2026 päättyi Vladimir Maladykan vankeusrangaistus; hän on Sevastopolin asukas, joka tuomittiin uskonsa vuoksi. Vapautumisen ilon jakoivat hänen ystävänsä ja vaimonsa Natalia – tätä tapaamista varten hän kulki noin 1600 kilometriä.

”Voin hyvin sekä rangaistussiirtolassa että nyt, kun pääsin pois. Minulla oli alusta asti hyvä asenne”, Vladimir kuvailee oloaan.

Uskova vietti kaltereiden takana yli neljä vuotta. Suurimman osan ajasta hän oli numero 3:n rangaistussiirtolassa Tambovin alueella. ”Ensimmäisestä päivästä lähtien menin työalueelle ja sanoin: ’Antakaa minulle työ, johon pystyn ikäni perusteella’”, Vladimir muistelee. Hänet määrättiin metallituotteiden valmisteluun jatkokäsittelyä varten. ”Tein työni ja käyttäydyin moitteettomasti. Kukaan ei koskaan esittänyt minulle huomautuksia siirtolassa”, hän totesi.

Arjen haasteista Vladimir kertoi, että siirtolan vesi haisi voimakkaasti suolta, eikä sitä voinut juoda tai käyttää hygieniaan. Myöskään ruoka ei ollut tyydyttävää. Mies oli suurelta osin riippuvainen vaimon ja ystävien lähettämistä paketeista. ”Toinen vaikeus oli siinä, – kertoi Natalia, – että mieheltäni kiellettiin yhteydenpito muihin vankeihin, koska häntä pidettiin alttiina uskonnolliselle agitoinnille tuomittuna ääriliikkeestä. Myös vangit itse pelkäsivät aluksi puhua hänen kanssaan. Ajan myötä tilanne parani huomattavasti.” Kirjeet antoivat hänelle tukea tuona aikana. ”Nytkin laukkuni on aivan täynnä kirjeitä, – Vladimir sanoi vapautumispäivänä. – Pääsin vaivoin ulos laukun kanssa. Nämä kirjeet ovat rakkauden osoituksia.”

Vladimir Maladykan ja kahden hänen uskonveljensä rikosoikeudellinen vaino alkoi syyskuussa 2020. Kahden vuoden kuluttua Nahimovin piirioikeus Sevastopolissa tuomitsi heidät kuuden vuoden vankeusrangaistukseen siirtolassa.