Tausta
Sergei Nazarov syntyi Krasnodarin alueen Vyselki-nimisessä kylässä, jossa hän on viettänyt lähes koko elämänsä. Hänen äitinsä työskenteli yli 25 vuotta sairaalan siivoojana, on nyt eläkkeellä ja asuu erillään. Isänsä kanssa Sergei ei ole juurikaan ollut tekemisissä – tämä lähti perheestä Sergein ollessa vielä pieni. Sergei on toisena lapsena monilapsisessa perheessä, jossa on kaksi veljeä ja kaksi siskoa. Vanhempi veli kuoli aikuisena.
Lapsena Sergei piti aktiivisista ja älyllisistä peleistä: jalkapallosta, pöytätenniksestä ja shakista. Hän nautti myös kalastuksesta.
Vuonna 2008 Sergei suoritti kattilalaitoksenhoitajan kurssin. Hän työskenteli ammatissaan, sekä putkimiehenä ja rakennustyömaan apulaisena. Viime vuosina hän on tehnyt rakennusalan töitä itsenäisenä ammatinharjoittajana. Mies pitää edelleen kalastuksesta ja luonnossa liikkumisesta.
Sergei alkoi 37-vuotiaana tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Häntä vaikutti syvästi uskovien käytös ja suhtautuminen toisiinsa. Se, mitä hän oppi Pyhistä kirjoituksista, muutti hänen elämänsä: hän lopetti alkoholinkäytön, kiroilun, ja hänestä tuli rehellinen ja vastuullinen ihminen. Vuonna 2025 Sergei ryhtyi kristityksi, Jehovan todistajaksi.
Sergei tutustui nuoruudessaan puolisonsa Inessaan, ja jonkin ajan kuluttua he menivät naimisiin. Heillä on neljä lasta. Inessa on kotiäiti ja huolehtii vanhimmasta pojasta, joka on I ryhmän vammainen. Vanhin tytär on naimisissa ja kasvattaa jo omia lapsiaan. Ennen armeijaa nuorempi poika työskenteli rakennuksilla. Nuorin tytär työskentelee kaupan alalla.
Vuonna 2022 ja 2024 Nazarovin perheen kodissa tehtiin kotietsinnät. Nämä tapahtumat olivat vakava koettelemus: jännitys ja huoli vaikuttivat kaikkiin perheenjäseniin emotionaalisesti ja fyysisesti. Erityisesti vammainen poika kärsi – ensimmäisen kotietsinnän jälkeen hänen terveytensä heikkeni nopeasti ja hän vietti kolme kuukautta sairaalassa. Sergei kertoi: ”Tuntui siltä, että meitä seurattiin kaikkialla. Kun naapurissa joku koputti porttiin tai kun koira haukkui, sydämemme pysähtyi hetkeksi. Mutta vähitellen toivuimme. Siinä auttoivat rukoukset, Raamatun lukeminen ja ystävien tuki.”