Tausta
«Se oli järkytys meille kaikille», kuvailee Alik Jelisejev kotietsintää talossaan. Tämä tapahtui helmikuussa 2026. Kesällä 2026 uskovalle annettiin ankara tuomio – kuusi vuotta vankeutta.
Alik syntyi Altain alueella, Slavgorodissa. Hänellä on nuorempi veli ja sisko. Äiti oli kotiäiti, ja isä työskenteli rakennusalalla.
Lapsena Alik halusi oppia soittamaan kitaraa. «Isoäiti maksoi kurssit», muistelee Alik, «ja olin niin innostunut, että saatoin soittaa koko päivän aamusta iltaan.» Hän harrasti myös juoksua. Talvi-iltaisin Alik tykkäsi mennä ulos ja aurata lunta. «Pidin siitä kovasti, koska sain pitää taukoja ja katsella talvista, kirkasta, kaunista taivasta», hän kertoo. «Koska yksityisellä alueella oli vähän valoa, tähdet näyttivät erityisen kirkkailta.»
Alikin vanhemmat puhuivat Jumalasta aina myönteisesti ja lukivat Raamattua. Lopulta hänestä tuli uskovainen kolmannessa polvessa ja hänet kastettiin Jehovan todistajaksi vuonna 2012.
«14-vuotiaasta lähtien haaveilin omasta pienestä yrityksestä, perheestä ja kodista», kertoo Alik. Hän saavutti tavoitteensa vähitellen. Koulun jälkeen hän opiskeli sähköhitsauksen ja koneistuksen teknisessä koulussa ja sai korkean pätevyysluokan. Alik työskenteli ammatissaan ja kartutti rakennustaitoja. Jonkin ajan kuluttua hän ryhtyi yrittäjäksi.
Puolisonsa Galina Jelisejevin Alik tapasi jo opiskeluaikoina, jolloin Galina opiskeli alakoulun opettajaksi. Heillä oli paljon yhteistä, myös usko Jumalaan. Elokuussa 2010 he menivät naimisiin, ja vuonna 2016 heille syntyi poika.
Galina suoritti korkeakoulututkinnon ja työskenteli kaupan alalla. Lapsen syntymän jälkeen hän jätti työnsä, ja perheen elatus jäi kokonaan Alikin vastuulle. Jelisejevit viettävät mielellään aikaa yhdessä: matkustavat ja kalastavat. «Vaikka poika oli pieni, yritimme ottaa hänet aina mukaan», muistelee Alik. «Perheenä luonnossa, teltalla... Se yhdistää meitä paljon.»
Talvella 2025, kello seitsemän aamulla, Jelisejevit heräsivät ikkunaan koputukseen, poliisin vilkkuviin valoihin ja paloauton sireeniin. «Ainoa, mitä ehdimme tehdä, oli avata ovi – minut kaadettiin heti lattialle», muistelee Alik. Kotietsinnän jälkeen hänet vietiin kuulusteluun. «Kun palasin – vaimo halasi poikaa, itki ja sanoi: ‘Hän tukee minua nyt’. Poika sanoi: ‘Äiti, älä huoli, he voivat ottaa meiltä laitteet ja tietokoneet, mutta eivät voi viedä uskoamme.’»
Vaikeuksista huolimatta, joita rikosprosessi on tuonut, perhe on entistä yhtenäisempi. Jelisejevit säilyttävät myönteisen asenteen ja arvostavat aikaa, jonka voivat viettää yhdessä.